Opi yleinen vaaramerkki

Turvatietoa »

Suojautuminen sisään ja väestönsuojat

Suojautuminen sisään
Väestöä varoitetaan vaaratilanteesta yleisellä vaaramerkillä. Suojautuminen sisätiloihin ja ohjeiden mukainen toiminta vaaratilanteessa on ensimmäinen ja yleensä riittävä suojautumiskeino. Jokaisen ihmisen tulisi tunnistaa yleinen vaaramerkki ja tietää siihen liittyvät toimintaohjeet vaaratilanteissa. Hälyttämisen jälkeen suojaudutaan ensisijaisesti sisälle ja vasta viranomaisten ohjeiden jälkeen väestönsuojiin.

Vaaramerkki on yhtäjaksoinen nouseva ja laskeva äänimerkki. Vaaramerkki kehottaa ulkona olevia siirtymään sisälle. Yleisen vaaramerkin jälkeen annetaan radiossa tietoja varoituksen syystä ja suojautumisohjeita. Kaasuvaaratilanteessa ja säteilytilanteessa annetaan yleinen vaaramerkki.

Kaasuvaaratilanteen voi aiheuttaa kloori, ammoniakki tai rikkidioksidi. Useat laitokset ja tehtaat käyttävät tai valmistavat niitä suuria määriä. Kaasuja kuljetetaan ja varastoidaan lähellä asutuskeskuksia. Onnettomuuksissa kaasu leviää tuulen mukana ja vaikutukset voivat ulottua useiden kilometrien etäisyydelle.

Vakavan säteilyvaaratilanteen todennäköisyys Suomessa on hyvin pieni. Ydinaseräjäytys tai vakava ydinvoimalaitosonnettomuus Suomessa tai lähialueella voi aiheuttaa maassamme laaja-alaisen säteilyvaaratilanteen. Paikallisen säteilyvaaran voi aiheuttaa esimerkiksi onnettomuus radioaktiivisten aineiden kuljetuksessa. Sisälle suojautuminen ja joditablettien ottaminen ovat riittäviä toimenpiteitä pahimmissakin ydinvoimalaitosonnettomuudessa kaikilla niillä alueilla, jotka ovat yli 20-30 kilometrin etäisyydellä voimalaitoksesta. Sisälle suojautuminen on yleensä tarpeen korkeintaan vuorokaudeksi.

Väestönsuojat
Yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin kohdistuu erilaisia uhkia. Pahimmat poikkeusolot, joihin Suomi saattaisi joutua, liittyvät aseelliseen hyökkäykseen ja sotaan (Yhteiskunnan elintärkeiden toimien turvaamisen strategia, valtioneuvoston periaatepäätös 27.11.2003). Viranomaisten normaalioloissa tekemät väestönsuojelusuunnitelmat ja väestönsuojien rakentaminen luovat perustan väestön suojaamiselle myös poikkeusoloissa.

Väestönsuojia on useimmissa 1950-luvun lopun jälkeen rakennetuissa kerrostaloissa. Kaikkiin uusiin vähintään 600 m2 asuin- ja työpaikkarakennuksiin tehdään väestönsuoja. Väestönsuojan rakentamisvelvollisuus kuuluu rakennuksen omistajalle.

Väestönsuoja suojaa säteilyltä, kaasuilta, sortumilta ja tavanomaisilta aseilta. Suojan ovi merkitään väestönsuojelun tunnuksella. Väestönsuojan laitteet tarvitsevat säännöllistä huoltoa kuten muutkin kiinteistön laitteet.

Väestönsuojat rakennetaan lähinnä sodan varalle. Siksi suojaa ei vaadita pidettäväksi jatkuvasti käyttövalmiina. Väestönsuojaa voidaan käyttää vaikkapa kokoontumistilana, uimahallina, parkkihallina, metrotunnelina tai harrastustilana. Edellytyksenä on, että suoja voidaan tyhjentää ja laittaa käyttökuntoon 24 tunnissa.

Kunnan on tarvittaessa rakennettava yleinen väestönsuoja suojelukohteessa asuvien turvaksi. Suojelukohteella tarkoitetaan aluetta tai paikkaa, joka on todennäköinen hyökkäyskohde uhkatilanteessa. Sisäasiainministeriö voi määrätä asutus-, teollisuus-, liikenne- tai muun niihin verrattavan keskuksen suojelukohteeksi.

Suomessa on suojapaikkoja lähes 3,4 miljoonalle ihmiselle. Väestönsuojat sijaitsevat asuintaloissa ja yleisissä rakennuksissa. Suojista 40% on työpaikkojen yhteydessä ja 60% asuntojen yhteydessä. Yleisissä väestönsuojissa on 110 000 suojapaikkaa. Maaseudulla ja omakotialueilla ei yleensä ole väestönsuojia.

Pelastuslaki velvoittaa jokaista ihmistä myös omatoimiseen varautumiseen. Itsensä ja muiden ihmisten auttaminen vaatii tietoja vaaroista ja vaaratilanteiden välttämisestä. On myös hyvä osata toimia oikein onnettomuustilanteissa.

Sivua muokattu: 4.5.2006

Kokeile myös avainsanahakua