Raportit »

Pelastusajoneuvojen yleisopas

YLEISTÄ

Pelastusautoista säädetään asetuksessa ajoneuvojen rakenteista ja varusteista (1256/92) sekä sisäasiainministeriön asetuksessa pelastusautoista (720/2001). Osaa pelastusautoista koskevat myös Euroopan yhteisön pelastusautoja käsittelevät CEN-standardit.

Tämä pelastusajoneuvojen yleisopas koskee yli 3,5 tonnin pelastusautoja ja soveltuvin osin kevyempiä pelastusautoja. Euroopan yhteisön CEN-standardit koskevat yli 2,0 tonnia painavia pelastusautoja.

Tässä eri ajoneuvoille yhteisessä oppaassa ja erillisissä ajoneuvokohtaisissa oppaissa esitetään pelastusautojen ominaisuuksiin, varusteisiin ja kalustoon liittyviä taustoja ja perusteita. Yleisoppaan tavoitteena on yhdenmukaistaa kalustoa, edistää kaluston vaihtokelpoisuutta ja kierrätystä ja helpottaa hankintaprosessia. Oppaiden laatijana on sisäasiainministeriön pelastusosaston toimeksiannosta Suomen Palopäällystöliitto ry:n paloautotyöryhmä.

Pelastusautolla voi olla useampia sijoituspaikkoja ja tehtäviä käyttöikänsä aikana ja tämä vaatii auton rakenteilta samankaltaisia perusratkaisuja ja pitkäikäisyyttä. Yhdenmukaisella kalustolla helpotetaan myös ajoneuvon käyttöä mm. onnettomuustilanteissa sekä alennetaan suunnittelu- ja valmistuskustannuksia auton hankintavaiheessa.

Tämä yleisopas koskee vain soveltuvin osin yksinomaan lentokentällä toimivaa pelastusautoa, joka on tehty kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) sekä vastaavien normien ja ohjeiden mukaan ja joka mm. perusväriltään voi olla keltainen. Lisäksi yleisopas koskee vain soveltuvin osin sotilasajoneuvoasetuksen mukaista sotilaspaloautoa, joka mm. voidaan maalata maastovärein. Sopimuspalokuntakäytössä olevan sotilaspaloauton tulisi kuitenkin olla mahdollisuuksien mukaan perusväriltään punainen.

KÄSITTEET

Pelastusauto on pelastustoimen käyttöön erityisesti rakennettu, kokonaismassaltaan yli 3,5 tonnia (3,5 Mg) oleva auto. Pelastusauto on myös muu auto, joka on kunnan, kuntayhtymän tai valtion pelastushallinnon viranomaisen, pelastustoimen oppilaitoksen, Ilmailulaitoksen tai vastaavan yhteiskunnan yleisiä palveluita tuottavan yhteisön omistuksessa ja hallinnassa ja jota käytetään yksinomaan pelastustoimen tehtäviin. Pelastusautoksi katsotaan myös palokunnan omistuksessa oleva miehistöauto, jossa on kuljettajan lisäksi tilaa vähintään kahdeksalle henkilölle.

Johtoauto on päivystysalueen operatiiviseen johtamistoimintaan tarvittavalla viesti-, tiedustelu- ym. kalustolla varustettu pelastusauto.

Sammutusauto on kiinteällä pumpulla, vesisäiliöllä, vähintään 1 + 3 miehistötilalla sekä sammutus-, raivaus-, kemikaalitorjunta- ja ensihoitokalustolla varustettu pelastusauto. Sammutusauto voi olla myös kalustettu esim. vain sammutus- ja raivauskalustolla.

Säiliöauto on kiinteällä vähintään 5000 litran vesisäiliöllä ja pumpulla varustettu vedenkuljetukseen ja sammutustehtäviin tarkoitettu pelastusauto.

Vaahtoauto on vaahtonestesäiliöllä ja vaahdonsekoitinjärjestelmällä varustettu pelastusauto.

Jauheauto on kiinteällä jauhesammutuslaitteistolla varustettu pelastusauto.

Raivausauto on sammutusautoa tehokkaimmilla pelastus- ja raivauskalustoilla sekä tarvittaessa myös kemikaalitorjuntaan ja kemikaalien käsittelyyn sekä öljy- ja vesivahinkojen torjuntaan tarkoitetuilla kalustoilla varustettu pelastusauto.

Pelastussukellusauto on vesisukellus- ja soveltuvin osin muihin sukellustehtäviin soveltuvalla kalustolla varustettu pelastusauto.

Puomitikasauto on kiinteällä nostovarsistolla ja siihen liitetyillä tikkailla sekä työkorilla varustettu pelastusauto.

Tikasauto on kiinteillä konetikkailla varustettu pelastusauto.

Nostolava-auto on kiinteällä nostovarsistolla ja työkorilla varustettu pelastusauto.

Miehistöauto on sammutus- ja pelastusmiehistön kuljetukseen tarkoitettu pelastusauto, jossa on kuljettajan lisäksi tilaa vähintään kahdeksalle henkilölle.

Huoltoauto on miehistö-, talous-, asema- tai tekniseen huoltoon tarkoitettu pelastusauto.

Kemikaalitorjunta-auto on kemikaalitorjuntaan tarkoitetuilla henkilösuojaimilla ja kemikaalien käsittelyyn tarkoitetulla kalustolla varustettu pelastusauto.

Vahingontorjunta-auto on lähinnä öljy- ja vesivahinkojen sekä seurausvahinkojen torjuntaan tarkoitetulla kalustolla varustettu pelastusauto.

Letkuauto on lähinnä paloletkujen kuljettamiseen ja selvittämiseen tarkoitettu pelastusauto.

Kalustoauto on sammutus- ja pelastuskaluston tai konttien kuljetukseen tarkoitettu pelastusauto.

Ensihoitoauto on lääkinnällisen pelastustoimen tehtäviin tarkoitettu pelastusauto.

Ambulanssi on standardin SFS-EN 1789 mukainen ajoneuvo.

Johtokeskusauto on lähinnä aluelähdön johtamistoimintaan tarvittavalla viesti- ym. varusteilla, kalustolla ja tiloilla varustettu pelastusauto.

Tarkastusauto on henkilöautopohjainen johtoauto ja/tai ensisijaisesti tarkastus- sekä valvontatoimintaan varustettu pelastusauto.

Muu pelastusauto on pelastusautoksi rekisteröity ajoneuvo, joka ei kuulu edellä mainittuihin luokkiin.

Kontti on pelastustoimen tehtäviä varten valmistettu vaihtokori ja/tai toiminnallinen kokonaisuus, jota käsitellään ja kuljetetaan vaihtolavalaitteistolla varustetulla kalustoautolla.

Perävaunu on pelastustoimen tehtäviä varten valmistettu perävaunu, joka täydentää pelastusautoja tehtävissään.

Muu ajoneuvo on pelastustoimen tehtäviin hankittu muu kulkuneuvo.

Museopaloauto on lähinnä perinne- ja näyttelytoimintaan käytetty, yli 25 vuotta vanha pelastusauto.

Irtokalustolla tarkoitetaan pelastusautoon sijoitettuja irrallisia laitteita, välineitä ja esineitä, jotka voidaan irrottaa ja ottaa käyttöön autosta ilman erillisiä työkaluja tai järjestelyitä.

YLEISET MÄÄRÄYKSET

Pelastusauton tulee täyttää tieliikennelainsäädännön ja sen nojalla annettujen määräysten ja Euroopan yhteisön pelastusautostandardien EN 1846-1, EN 1846-2 ja EN 1846-3 vaatimukset. EN - standardien keskeinen sisältö käy ilmi tämän oppaan liitteestä 1.

Pelastusauton kiihtyvyydestä on esitetty vaatimukset standardissa EN 1846-2, (kohdassa 5.2.1.2, taulukossa 7.) Minimikiihtyvyys saavutetaan, kun täydessä toimintakunnossa ja -painossa, miehistö mukana, olevan pelastusauton tehopainosuhde on noin 11 kW/1,0 tn (11 kW/1,0 Mg) tai erillisissä ajoneuvotyyppikohtaisissa oppaissa mainittu suurempi tehopainosuhdevaatimus.

Kylmästä ilmastosta johtuen Suomessa kylmäkestovaatimusten alaraja on -35°C. Joidenkin pelastusautojen rakenteiden ja/tai laitteiden raaka-aineiden kylmäkesto-ominaisuudet voivat rajoittaa niiden turvallista käyttöä alhaisissa lämpötiloissa. Esim. edellä mainitusta johtuen puomitikas-, nostolava- ja tikasautojen alin turvallinen käyttölämpötila on -25°C.

TURVAJÄRJESTELYT

Yli 3,5 tonnin (3,5 Mg:n) pelastusautossa on lukkiutumattomat jarrut, elleivät erityiset syyt toisin edellytä.

Ajoneuvon kaikilla istuimilla on oltava ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetun asetuksen mukaiset turvavyöt, kuitenkin vähintään etuistuimilla on suositeltavaa olla kolmen pisteen rullaturvavyöt ja muilla istuimilla vähintään kahden pisteen rullaturvavyöt.

Pelastusauton ohjaamon ja miehistötilan ovet eivät saa avautua tahattomasti.

M1 luokan autoa (henkilöauto) lukuun ottamatta pelastusautossa on peruutushälytin.

Pelastusauton kävely- ja seisomatyöskentelypinnat on valmistettu liukastumista estävästä materiaalista.

Pelastusauton ovet ja luukut suunnitellaan ja valmistetaan siten, että ne toimivat luotettavasti vielä useiden vuosien rasittavan käytön jälkeen.

Irtokalustojen kiinnitykset suunnitellaan ja rakennetaan siten, että ne pysyvät paikoillaan vielä useiden vuosien käytön jälkeen myös hälytysajon aikana ja varsinkin mahdollisissa kolaritilanteissa. Normin EN 1846-2, (kohdat 4, 5.1.2.2.2 ja 5.1.2.2.3) mukaan ohjaamomiehistötilaan kiinnitetyn irtokaluston kiinnityksien on kestettävä 10 g:n hidastuvuus. Irtokalusto on myös voitava ottaa nopeasti käyttöön kiinnikkeestään.

Pelastusauton kalustotilan ovista, valomastosta, palopumpusta, hydrauliikkajärjestelmästä, voimanotosta jne. ovat varoitus- ja/tai merkkivalot ohjaamossa kuljettajan helposti havaittavissa.

Pelastusauton käyttöpaikassa (EN 1846-2, kohta 5.1.4) on oltava konemiehen havaittavissa ajoneuvo- tai päällirakennetekniikassa olevasta häiriöstä ilmaiseva ns. varoitusjärjestelmä, joka esitetään tarkemmin erillisissä pelastusajoneuvotyyppikohtaisissa oppaissa tai EN -standardeissa. Edellä mainittuja varoitus- ja/tai merkkivaloja voidaan tehostaa äänimerkillä.

EN - standardeissa käsitellään pelastusautojen turvallisuuteen liittyviä asioita (EN 1846-2, kohdissa 4 ja 5, sekä EN 1846-3).

VAROITUSVALOT JA -ÄÄNIMERKINANTOLAITE

Asetuksessa ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista (1256/1992) 14§, 83§, 96§ säädetään kiinteistä hälytyslaitteista, varoitusvalaisimesta ja äänimerkinantolaitteesta.

Pelastusauton hälytysvalojen tulee näkyä kaikkiin suuntiin.

Pelastusauton lisähälytysvalaisimina käytetään ruuhkavilkkuja, jotka asennetaan 0,9 - 1,5 metrin korkeudelle. Ne tulisi asentaa mahdollisimman etäälle ajovaloista. Pakettiautokokoisissa autoissa on sivupeilien etupuoli hyvä sijoituspaikka valaisimille. Hälytysvalo voidaan sijoittaa valomastoon, jolloin se ylösnostettuna näkyy kauemmas tilannepaikalla. Nopeavälähdyksinen purkausvilkku on tehokas lähietäisyydellä ja halogeenivilkku on tehokas maantieolosuhteissa.

Pelastusauton hälytyslaitteiden ohjausyksikkö tulee mahdollisuuksien mukaan sijoittaa molempien etupenkeillä istuvien ulottuville.

Pelastusautossa tulee olla kuulutusmahdollisuus.

Myös muut pelastustoimen ajoneuvot, kuten esim. mönkijät, moottorikelkat ja veneet varustetaan sinisellä hälytysvalolla, jotta avun saaja helpommin tunnistaa auttajan.

MAALAUS

Pelastusauton värimääräysten tavoitteena on edistää auton näkyvyyttä liikenteessä ja siten ennaltaehkäistä vaaratilanteet tai onnettomuudet hälytysajon aikana ja onnettomuustilannepaikalla, sekä yhdenmukaistaa autojen ulkonäköä.

Perusväri

Kaikkien pelastusautojen (myös alle 3,5 tonnia painavien), konttien ja perävaunujen perusväri on punainen.

Korin, ovet ja luukut ovat näkyviltä osiltaan punaiset.

Perusvärinä käytetään punaista värisävyä RAL 3000 tai sitä kirkkaampaa. Havaittavuutta voidaan huomattavasti parantaa päiväloistevärillä RAL 3024.

Huomioväri

Pelastusauton, -kontin ja -perävaunun huomioväri on valkoinen.

Huomiovärinä käytetään valkoista värisävyä RAL 9010 tai tätä vaa-leampaa sävyä.

Erityisesti yli 3,5 tonnin (3,5 Mg:n) pelastusauton keskikorkeudella, punaiseksi maalatulla alueella, on valkoinen vaakaraita sivuilla, perässä ja edessä, jonka korkeus on noin 150 mm, elleivät auton rakenteet rajaa raitaa tarkoituksenmukaisesti muun korkuisena ja muulle alueelle. Raidan ylä- ja alapuolelle suositellaan jätettäväksi selvästi havaittava punainen värikaista. Auton sivuilla, perässä ja edessä vaakaraita voidaan tarvittaessa korvata punavalkoisella vinoraidoituksella tai ruuturaidoituksella, jonka leveys voi olla suurempi.

Mikäli vinoraidoitusta käytetään, sen tulee olla 45 asteen kulmassa ja raitojen leveyden yli 100 mm. Vinoraidoitus laskeutuu alaspäin auton keskiviivalta lähtien.

Mikäli ruuturaidoitusta käytetään, on siinä vähintään kahdessa rivissä päällekkäin vuorotellen valkeita ja punaisia neliöitä ja neliön sivun pituus yli 100 mm.

Huomiovärillä tehdyt vaakaraidat ja vinoraidoitus sekä ruuturaidoitus voidaan tehdä tarvittaessa myös alle 3,5 tonnin (3,5 Mg:n) autoihin.

Pelastusauton etupuskurin ja vaakaraidan lisäksi voidaan lokasuojat ja korin alaosat maalata valkealla huomiovärillä.

Heijastimet

Heijastimien tavoitteena on lisätä auton, kontin ja perävaunun havaittavuutta ja lisätä näin pelastuslaitosten työturvallisuutta.

Pelastusautossa voidaan heijastavia materiaaleja käyttää esimerkiksi puskureiden ja vaakaraidan vinoraidoituksessa sekä ruuturaidoituksessa.

Erityisesti yli 3,5 tonnin (3,5 Mg:n) pelastusauto voidaan haluttaessa varustaa heijastavilla ääreismerkinnöillä, joiden väri on eteen valkoinen ja sivuille ruskeankeltainen sekä taakse punainen. Tällöin ääreismerkinnän tulee osoittaa 80 % auton pituudesta ja leveydestä.

Punainen heijastin, heijastinnauha tai oranssivalo on ovien, luukkujen ja muiden korirakenteen ulkopuolelle tulevien osien, esim. kalustovetotasojen ja -laatikoiden reunoissa varoittamassa muuta liikennettä.

Täydentävät maininnat

Puskurien eteen tai taakse ulottuvissa laitteissa, kuten esim. nostovarsissa, on ylityksen osalla sivuille näkyvä ruskeankeltainen vinoraidoitus.

Liukusäleovet, potku- ja kolhaisusuojukset ja kulkupinnat sekä kirkkaat metallipintaiset osat, kuten kromatut puskurit, jäähdyttimen suojasäleikkö tai pumpun paine- ja imuaukot kansineen voivat olla maalaamattomat.

TUNNISTEET

Pelastusajoneuvon tunnistamiseksi ajoneuvoon kiinnitetään organisaatiota, tehtävää ja toiminnallisia ominaisuuksia koskevat merkinnät. Merkintöjen kirjasinmalli on Helvetica Medium ja väri on pääsääntöisesti valkoinen. Havainnollisuuden parantamiseksi voidaan käyttää myös punaisia kirjaimia tai punaisia ns. reunafiguureja. Omistajan tai haltijan nimi, vaakunatunnus ja tehtävänimi sovitetaan käytettävissä olevan tilan mukaan, mutta yleensä käytetään standardilukuihin perustuvia kokoja 10, 20, 50, 100, 200, 400, 500.

Omistajan tai haltijan nimi ja vaakunatunnus

Pelastusajoneuvon omistaja tai haltija käy ilmi ajoneuvon sivuilta. Nimi- ja vaakunatunnukset voidaan korvata organisaation omalla tunnuksella (ns. hihamerkillä).

Tehtävänimi

Pelastusajoneuvon sivuille voidaan kiinnittää ajoneuvon päätehtävän tai -ominaisuudet kertova teksti. Esimerkiksi: SÄILIÖAUTO, JOHTOAUTO.

Operatiivinen tunnus

Pelastusauton operatiivinen tunnus on kummallakin sivulla, takana ja katolla. Se voi olla myös edessä. Tunnus sisältää kunnan tunnuksen, asemapaikkatunnuksen (= paloasematunnuksen), tehtävätunnuksen sekä tarvittaessa järjestysnumeron. Merkintä voidaan tehdä myös kahdelle riville siten, että kirjaimet ovat ylärivillä ja numerot alarivillä. Samalla toiminnallisella tunnuksella saa pelastustoimialueella olla vain yksi auto.

Pääsääntöisesti merkinnän korkeus on katolla 500 mm ja sivuilla 400 mm. Käytettävissä olevan tilan ollessa rajoitettu voi merkintöjen kokoa soveltaa. Tarkastusautoissa ja konttien siirtoihin tarkoitetuissa vaihtolavalaitteella varustetuissa kalustoautoissa merkinnät ovat 50 mm korkeita ja näissä pelastusautoissa merkinnät laitetaan ainoastaan sivuille.

Kunnan tunnus on kunnan nimen alkukirjain ja mikäli hätäkeskusalueella tai lähellä olevalla naapurialueella on samalla kirjaimella alkavia kuntia, tällöin otetaan kunnan tunnukseen lisäksi toinen kirjain (pieni kirjain).

Asemapaikkatunnus on alueellisen pelastustoimen määräämä paloaseman tunnus. Mikäli tunnuksen numerot 1 - 9 eivät riitä erottelemaan eri asemapaikkoja toisistaan, voidaan kuntatunnukseen liittää lisätunnus, esimerkiksi sopimuspalokunnille S-kirjain (iso kirjain). Lisätunnus merkitään kuntatunnuksen perään.

Tehtävätunnus on asemapaikkatunnuksen jälkeinen numero, joka ilmoittaa pelastusauton, -kontin tai -perävaunun pääkäyttötarkoituksen. Tehtävätunnuksen numeroa käytetään seuraavasti:

0 = johtokeskusauto,
1 = aseman ensimmäinen sammutusauto,
2 = aseman toinen sammutusauto,
3 = säiliöauto,
4 = vaahto- tai jauheauto,
5 = raivaus- tai pelastussukellusauto,
6 = nostolava-, puomitikas- tai tikasauto,
7 = miehistö-, huoltoauto, tai muu pelastusauto,
8 = vahingontorjunta- (kemikaali, öljy, jv, vesi), letku- tai kalustoauto,
9 = ambulanssi tai muu lääkinnällisen pelastustoimen ajoneuvo.

Operatiivisia tunnuksia käytetään myös kaikissa sotilaspalokuntien, ilmailulaitoksen ja teollisuuden pelastusajoneuvoissa.

Edellä mainittuja tunnuksia käytetään myös pelastustoimintaan varustetuissa perävaunuissa, konteissa ja muissa ajoneuvoissa.

Johtoauto merkitään kuntatunnuksella ja järjestysnumerolla (K3 , K-alueen päivystävä päällystöviranomainen).

"Ei operatiivisten" autojen tunnuksista päättää alueellinen pelastustoimi. Esimerkiksi tarkastusauto voidaan merkitä käyttämällä kuntatunnusta ja nolla-järjestysnumerotunnusta (K 07). Tarkastusautojen tunnukset laitetaan vain sivulle enintään 50 mm korkeina.

Vesikulkuneuvojen tunnuksiin lisätään kuntatunnuksen jälkeen vesikulkuneuvon lisätunnus, V- tai M-kirjain (M-kirjain merellä). Asemapaikkatunnuksena voidaan käyttää vaihtoehtoisesti sen aseman tunnusta, jonka "alaisuuteen" vesikulkuneuvo kuuluu. Muu osa tunnuksesta määräytyy kuten muissakin ajoneuvoissa.

Lääkintäjohtoauton tunnuksena käytetään lisätunnusta L (KL4).

Järjestysnumeroa käytetään silloin, kun samalla asemapaikalla on kaksi tai useampia samalla tehtävätunnuksella olevia pelastusautoja, esimerkiksi säiliö- (K131 ja K132) tai miehistöautoja (K271, K272 ja K273).

Täydentävät maininnat

On suositeltavaa, että pelastusautossa ei käytetä muuta kuin tässä yleisoppaassa mainittuja tunnuksia, paitsi yleinen hätänumero voidaan kiinnittää autoon valkoisella puhelintunnuksella ja 112-numerolla.

Tunnusmerkintöjen sovittamiseksi voi auton vaakaraidan katkaista tarkoituksenmukaisilta osin.

ALUSTAN OMINAISUUDET JA VARUSTEET

Kantavuus

Pelastusautolle suunniteltu käyttö määrää auton koon ja alustalta vaadittavat ominaisuudet. Pelastusauton alustan valmistajan sallimasta kantavuudesta kannattaa auton käyttöönottovaiheessa miehitettynä ja kalustettuna jättää 10 % käyttämättä auton kaluston myöhempää mahdollista täydentämistä varten.

Varsinkin akseleiden ja jousitusten kantavuuskyvyn on oltava riittävästi suurempi kuin mitä pelastusauton akseleille kohdistuva todellinen paino on sen täydessä toimintapainossa niin, että nopeassa kaarreajossa auton kallistuminen ei tule liian suureksi. Tähän vaatimukseen vaikuttaa myös EN 1846-2 normin kohta 5.1.1.1 ja siihen kuuluva taulukko 2.

Voimanulosotot

Alustaa hankittaessa tulee huomioida päällirakenteen asettamat vaatimukset alustan voiman ulosotolle (mm. sijainti, pyörimisnopeus, pyörimissuunta, tehon siirtokyky pitkäaikaisessa käytössä, tarvitaanko kytkimestä riippumaton voimanotto jne.).

Lisälämmityslaitteet

Uusien autojen moottoreiden lämmöntuotto lisätarpeita varten on todettu vähäiseksi, jonka johdosta pelastusautot on järkevää varustaa polttoainekäyttöisellä lisälämmittimellä.

Paineilmajärjestelmä

Mikäli pelastusauton alustassa käytetään paineilmatekniikkaa, on se varustettava automaattisella ilmankuivaimella ja lisäilmansyöttöliitännällä. Lisäilman syöttöjärjestelmässä on huomioitava kosteuden poisto.

Pakoputkisto

Pelastusautoa hankittaessa tulee huomioida paloaseman pakokaasunpoistojärjestelyt ja konemiehen päätyöskentelyalueen savuttomuus.

Renkaat

Pelastusautoissa suositellaan käytettäväksi erillisiä kesä- ja talvirenkaita.

Pelastusautoa hankittaessa on varmistettava, että auton renkaiden nopeusluokka vastaa auton huippunopeutta.

Pelastusauton eturenkaiden kantavuuskyky on oltava riittävästi suurempi kuin mitä pelastusauton eturenkaille kohdistuva todellinen paino on (auton ollessa täydessä toimintapainossa EN 1846-2, kohta 3.2), ettei nopeassa kaarreajossa rengas taitu vanteen alle ja samalla tyhjene.

Seisontajarru

Yli 3,5 tonnin (3,5 Mg:n) auto on syytä mahdollisuuksien mukaan varustaa sekä etu- että taka-akseleille vaikuttavalla seisontajarrulla, sillä varsin usein auto joudutaan pysäyttämään kaltevalle alustalle.

Käyttötuntimittari

Yli 3,5 tonnin (3,5 Mg:n) pelastusautossa on auton moottorin käyntiä mittaava käyttötuntimittari.

Sähköjärjestelmät

8.9.1 12/24 V tasavirtasähköjärjestelmä

Pelastusauto on tarkoituksenmukaista varustaa päävirtakytkimellä, varsinkin silloin kun pelastusautoon on jälkiasennettu useita alustan sähköjärjestelmällä toimivia sähkölaitteita. Päävirtakytkimen asentamisessa on huomioitava alustan asettamat rajoitukset. Päävirtakytkimen ohjauskytkin on mahdollisuuksien mukaan asennettava auton kojetau-lun vasempaan alakulmaan kuljettajan ulottuville ja se on merkittävä selvästi.

Kojetauluun on yleensä tarkoituksenmukaista sijoittaa erillinen virtaliitin esim. etsijävaloa ja latauslaitteiden käyttöä varten.

Tarvittavat lisävarusteiden katkaisijat asennetaan yhtenäiseen paneeliin kuljettajan oikealle puolelle.

Pelastusautoissa on lisävirtapistoke. Se on 12 V:n järjestelmissä Lattatyyppinen ja 24 V:n järjestelmissä Nato-tyyppinen. Lisävirtapistoke asennetaan mahdollisimman lähelle auton akkuja.

Auton mukana toimitetaan sen jännitteen mukaiset hätäkäynnistyskaapelit, joiden poikkipinta-ala vastaa vaadittua tehonsiirtokykyä, (esim. raskaissa pelastusautoissa pinta-ala on vähintään 70 mm2). Kaapelien pituus on 5 m ja kummassakin päässä on Nato-pistoke 24 V-järjestelmässä ja Latta-pistoke 12 V- järjestelmässä.

Lisälaitteiden johdotusreitit, sulakenumerointi, laitteiden kytkentäkaaviot ja sijaintipiirrokset toimitetaan pelastusauton mukana.

8.9.2 230/400 V vaihtovirtasähköjärjestelmä

Jos pelastusautossa on moottorin lohkolämmitin, on sillä oma syöttöpistoke tai katkaisin, joka on merkitty selvästi.

Pelastusautossa on erillinen 230 V:n lataussähköjärjestelmän pistoke, joka on merkitty selvästi. Sähkösyöttö kytketään vikavirtasuojakytkimien kautta automaattiselle akkujen latauslaitteelle ja sisätilan pistokkeelle.

Pelastusauto voidaan varustaa käynnistyksenestojärjestelmällä, joka toimii auton ollessa kytkettynä edellä mainittuihin sähkövirran syöttöihin. Järjestelmällä estetään vaurioita, kun yritetään lähteä liikkeelle virransyöttöjohtojen ollessa kiinni autossa. Lisäksi virransyöttöjärjestelmissä voi olla äänimerkki, joka toimii, jos autoa yritetään käynnistää virransyöttöjen ollessa kytkettynä autoon.

Ajamisen varmistaminen liukkailla teillä

Raskaissa pelastusautoissa (= Super-kokoluokka, normi EN 1846-1) vetävälle taka-akselille suositellaan asennettavaksi "ketjunheittolaite". Jos autossa on käytettävissä riittävästi tilaa voidaan käyttää hiekoituslaitetta.

Raskaiden pelastusautojen lokasuojien ja renkaiden väli valmistetaan niin suureksi, että on mahdollista käyttää erillisiä lumi- tai jääketjuja.

OHJAAMO- JA MIEHISTÖTILAT

Pelastusauto varustetaan riittävillä sisätilan lämmittimillä ja ilmanvaihdolla. Sisälämpötila on vähintään +15°C myös alimmassa käyttölämpötilassa ja ilman on vaihduttava riittävästi.

Pelastusautojen ohjaamo- ja miehistötilatarpeet vaihtelevat eikä esim. kaikissa autoissa ole erillistä miehistötilaa. Standardi EN 1846-2 (kohdat 5.2.2.2 ja 5.2.2.3) määrittää miehistötilan, ovien ja portaiden minimimitat.

Lattia

Lattia- ja seinäpäällyste on helposti puhdistettava. Lattia ei saa olla märkänäkään liukas.

Sisävalaistus

Pelastusautossa on hyvä yleisvalaistus siten, että miehistö pystyy varustautumaan ja valmistautumaan tehtäväänsä. Kuljettajan viereisellä paikalla on lukuvalo. Valaistus ei saa häiritä kuljettajaa.

KALUSTO- JA SÄILYTYSTILAT

Irtokaluston sijoitus

Pelastusajoneuvojen erillisissä tyyppikohtaisissa oppaissa esitettyjen irtokaluston sijoitusmallien tavoitteena on osaltaan helpottaa johtamistyötä, kaluston käyttöä ja ajoneuvokaluston mahdollista uudelleensijoittamista.

Täydentävissä pelastusajoneuvojen tyyppikohtaisissa oppaissa (johtoauto, sammutusauto, säiliöauto, raivausauto, puomitikasauto, jne.) esitetään kyseisten pelastusautojen irtokaluston sijoitusratkaisut.

Sammutusauton kaluston perussijoitusratkaisua suositellaan sovellettavaksi myös muissa pelastusautoissa. Kalustotilojen numerointi alkaa esimiehen paikalta myötäpäivään kiertäen.

Kalusto sijoitetaan siten, että raskain irtokalusto on mahdollisimman alhaalla kalustotilassa. Standardissa EN1846-2 (kohdassa Annex B) annetaan irtokalustolle maksimi sijoittamiskorkeus sen painon perusteella.

Irtokalustojen kiinnityksille asetetut vaatimukset on kohdassa 4.

Turvapakkaus ja käsisammutin

Kaikissa pelastusautossa on turvapakkaus ja vähintään 27A 144 B-C teholuokan käsisammutin, jotta kyetään avustamaan yllättävässä hätätilanteessa mm. muita tielläliikkujia. Turvapakkauksen suositeltava sisältö on esitetty liitteessä 2.

Korityö ja kalustotilat

Pelastusauton kalustotilat suunnitellaan ja valmistetaan siten, että ne mahdollistavat pelastustyön nopean aloittamisen. Lisäksi kalustotilojen on kestettävä hälytysajon rasitukset sekä niiden tulee olla helposti uudelleen kalustettavissa.

Kalustotilat valmistetaan helposti huollettaviksi ja puhdistettaviksi sekä vedestä tyhjentyviksi ja ne rakennetaan kestävästä ja käyttöön hyvin soveltuvasta materiaalista.

Alustaan kiinnitettävissä rakenteissa on noudatettava alustan valmistajan ohjeita.

Tarvittaessa auton katolle tulee olla kulkemismahdollisuus, jota koskevat vaatimukset on esitetty standardissa EN 1846-2 (kohdat 5.1.2.3.2 ja 5.1.2.3.3).

Valaistus

Jokaisessa erillisessä kalustotilassa on vähintään yksi tehokas ja kolhuja vastaan suojattu valo.

Raskaiden pelastusautojen sivuille ja taakse suositellaan asennettavaksi tehokkaat työ- ja peruutusvalot.

VETOLAITTEET

Pelastusautossa on auton vedon kestävä vetopaikka edessä ja takana.

Pelastusautoon suositellaan asennettavaksi 50 mm:n vetokuulalla varustettu vetokoukku perävaunujen vetämistä varten. Vetokoukun läheisyyteen merkitään koukun suurin sallittu kuormitus. Kevytperävaunujen kytkentöjen yhteensopivuuden vuoksi perävaunun sähköpistokkeen on toimittava 12 V:n käyttöjännitteellä.

PUSKEMINEN PELASTUSAUTOLLA

Yli 3,5 tonnin (3,5 Mg:n) pelastusauto voidaan varustaa siten, että autolla voidaan hätätapauksessa puskea. Lisäksi ajoneuvoa rakennettaessa on huomioitava ajoneuvon vaurioitumattomuus puskettaessa.

LUKITUSJÄRJESTELMÄT

Pelastusauton ovet ja luukut tulee tarvittaessa voida lukita.

ENERGIALIITÄNNÄT

Operatiivisten ajoneuvojen energialiitännät sijoitetaan kuljettajan astinlautaan, sen välittömään läheisyyteen, auton vasempaan etukulmaan tai auton sisälle esim. kuljettajan istuimen runkoon sekä suojataan vaurioiden varalta. Liitännät tulee toteuttaa ajoneuvon valmistajan vaatimusten mukaisesti.

RADIO- JA VIESTIKALUSTO

Pelastusautossa on pelastustoimen viestiverkon viestilaite ja/tai yleisen matkapuhelinverkon puhelin. Viestilaitteet tulee mahdollisuuksien mukaan sijoittaa molempien etupenkeillä istuvien ulottuville.

Pelastusautossa on informaation antamista ja vastaanottamista varten autoradiosoitin.

VAATIMUKSENMUKAISUUDEN OSOITUS, VASTAANOTTOTARKASTUS

Pelastusauton valmistajan tai maahantuojan ilmoittaa kirjallisesti, että ajoneuvo on voimassa olevien normien, lakien ja asetusten mukainen.

Pelastusauton testaukset ja koekäytöt ennen luovutusta on tehtävä standardin EN 1846-2 (kohta 6) mukaisesti.

Pelastusajoneuvon hankkijan on suositeltavaa tehdä kaupan teon yhteydessä sopimus valmistajan kanssa, että pelastusauton tilaajalla on aina oikeus tarkastaa ajoneuvon rakentamista ja lähettää kustannuksellaan sitä varten edustajansa valmistuspaikalle. Sopimuksessa on syytä myös huomioida, että valmistaja sallii myös tilaajan tarkastajan tehtävän vaatiman liikkumisvapauden ja antaa hänelle tehtävän edellyttämiä selvityksiä.

KÄYTTÖKOULUTUS

Ajoneuvon tilauksen yhteydessä on suositeltavaa sopia, että pelastusajoneuvon toimittaja antaa luovutuksen yhteydessä riittävän käyttökoulutuksen ajoneuvosta sekä toimittamistaan laitteista.

KÄYTTÖOHJEET

Pelastusajoneuvon luovutuksen yhteydessä toimittaja luovuttaa standardin EN 1846-2 (kohta 7) mukaiset kaikkien koneiden ja laitteiden suomenkieliset korjaus-, käyttö-, huolto- ja varaosakirjat, tarvittavat kiinteästi asennettujen laitteiden koekäyttöpöytäkirjat (varsinkin 230/400 V vaihtosähköjärjestelmästä), sähkö-, paineilma- ja hydrauliikkakaaviot, sekä laitteiden takuutodistukset.

Tilaussopimuksessa kannattaa myös sopia, että toimituksen yhteydessä tilaaja saa myös piirustukset tarvittavista kohdista.

Pelastusajoneuvon eri toiminta- ja ohjauslaitteet varustetaan ISO 10085 ja EN 1846-2 -standardien mukaisilla käyttösymboleilla ja/tai lisäksi kaikki katkaisijat ja merkkivalot, myös alustan toimintoihin liittyvät, merkitään suomenkielisillä teksteillä. Rengaspaineet merkitään kummallekin puolelle autoa, etu- ja taka-akseleille 1 cm korkeilla teksteillä.

REKISTERÖINTI

Toimittaja rekisteröi pelastusajoneuvo.

RUOSTEENESTO

Ajoneuvolle suositellaan tehtäväksi täydellinen ruosteenestokäsittely ennen luovutusta. Käsittelyssä noudatetaan alan normeja siten, että käsittely ulotetaan vähintään koriprofiilien, kantavien kotelorakenteiden, ohjaamon koteloiden sekä ovien sisä- ja piilopintoihin. Lisäksi käsittelyssä otetaan huomioon alustan ja korin valmistajan ohjeet. Valmistajan tai maahantuojan on annettava tuotteelle vähintään kuuden vuoden ruostumattomuustakuu ja ajoneuvon hankkijalle ohjeet takuun edellyttämistä toimenpiteistä ja ruosteeneston jatkokäsittelyistä.

Täydellinen ruosteenestokäsittely on suositeltavaa tehdä myös aina muutostöiden jälkeen. Muutostyön tarjouspyynnössä on syytä pyytää tiedot miten ja millä aineella em. käsittely tehdään ja käsittelyn voimassaoloaika (suositus 6 vuotta) mahdollisine takuuehtoineen.

TAKUU JA HUOLTO

Pelastusautolle tai perävaunulle, alustalle ja siihen tehdyille muutos- ja täydennystöille suositellaan vähintään 24 kuukauden takuuta rekisteröintipäivästä alkaen. Konttien takuuaika alkaa luovutuspäivästä. Takuun tulisi olla voimassa ilman kilometri- tai käyttömäärärajoitusta.

Toimittajan tulisi sitoutua toimittamaan laitteen toimintakuntoon liittyviä varaosia tai vastaavia toimilaitteita vähintään 15 vuoden ajan luovutuspäivästä alkaen.

Pelastusauto suunnitellaan ja valmistetaan siten, että säännönmukaiset tarkastukset ja huollot pystytään tekemään kohtuullisen vähäisin toimin sekä oleelliset korjaustoimet ilman laajoja valmistelutöitä, tarvittaessa jopa onnettomuuspaikalla. Pelastusauton päivittäiseen tarkastukseen kuuluvat (moottorin neste- ja öljymäärät, akkujen kunto ja vastaavat) toiminnot on voitava todeta ohjaamoa kallistamatta tai kalustorakennelmia purkamatta.

YLLÄPITOTOIMENPITEET

Ajopäiväkirja

Pelastusauton käytöstä pidetään ajopäiväkirjaa tai vastaavaa luotettavaa selvitystä, johon kirjataan auton liikkeet ja kuljettajat.

Ajopiirturi

Ajopiirturin käyttöä suositellaan pelastusautoissa.

Kalustoluettelot

Pelastusauton kalustotilat varustetaan kalustoluettelokilvillä, jotka voidaan muuttaa kohtuullisen pienin toimenpitein. Tämän lisäksi luettelon yhteydessä oleva valokuva kaapista helpottaa kaluston sijoitusta omalle paikalleen.

Renkaat

Useiden vuosien ajan käytössä olleen pelastusauton renkaiden kuntoon suositellaan kiinnitettäväksi erityistä huomiota, koska renkaiden raaka-aineiden tekninen ikä on rajallinen.

KONTIT, PERÄVAUNUT JA MUUT AJONEUVOT

Pelastustoimen konttien, perävaunujen ja muiden ajoneuvojen osalta tulee soveltuvin osin noudattaa pelastusautoa koskevia normeja. Värien ja tunnusmerkintöjen osalta on tässä oppaassa aiemmin suositeltava käytäntö.

Kontit rakennetaan yleensä standardin SFS 4417 (Ajoneuvot. Maahan laskettavat vaihtokorit. Mitat.) mukaan siten, että kontissa on tartuntakohdat sekä vaijeritartunnalle että yli viiden tonnin koukkutartunnalle. Tällöin tartunnan korkeus maasta on 1570 mm ja kaaren etäisyys kontin etuseinästä tulee olla DIN 14505 mukaisesti 280 mm.

Perävaunut on yleensä tarkoituksenmukaista rakentaa 12 V:n jännitteellä.

Liite 1

MUIDEN NORMIEN, LAKIEN JA ASETUSTEN KESKEINEN SISÄLTÖ

Tieliikennelaki (267/81) ja tieliikenneasetus (182/82)

Tieliikennelaki kieltää ajoneuvossa sellaiset laitteet, jotka näyttävät tai heijastavat eteenpäin punaista valoa sekä, jollei siitä ole erikseen toisin määrätty, laitteita, jotka näyttävät tai heijastavat taaksepäin valkoista tai vaaleankeltaista valoa (38 §).

Hälytysajoa koskettaa mm. asetuksen 52 § Erinäisiä määräyksiä.

Asetus ajoneuvojen rakenteista ja varusteista (1256/92)

Asetus määrittelee pelastusauton (14 §, Pelastusauto).

Asetuksen mukaan hälytysautossa tulee olla vilkkuva sininen varoitusvalaisin (71 §) ja määrätään vilkkuvan varoitusvalaisimen ominaisuudet ja sen näkyvyydestä eri suuntiin (83 §). Lisäksi asetuksessa määrätään, että hälytysajoneuvona käytettävässä autossa tulee olla äänenkorkeudeltaan vaihtelevaa tai jaksottaista ääntä antava merkinantolaite, jonka äänen voimakkuus on seitsemän metrin etäisyydeltä auton edestä mitattuna suurempi kuin 104 dbA. Lisäksi määrätään, että tällaista laitetta ei saa asentaa muuhun autoon (96 §).

Asetuksen mukaan hälytysajoneuvona käytetyssä autossa saa olla ruskeankeltainen vilkkuva varoitusvalaisin (71 §). Asetus määrittelee peruutushälyttimen ominaisuudet ja äänen voimakkuuden (96 §).

Asetus määrää ajoneuvoon asennettavista valaisimista ja heijastimista ja säätää, että ajoneuvoon ei saa asentaa muita kuin pakolliseksi säädettyjä tai sallittuja valaisimia ja heijastimia. Valaisimet on lisäksi asennettava symmetrisesti ajoneuvon keskilinjan suhteen (34 §). Varsinaisten heijastimien tulee olla e-hyväksyttyjä. Eteenpäin suunnattujen heijastimien tulee olla valkoiset, sivuille suunnattujen ruskeankeltaiset ja taakse suunnattujen punaiset. Heijastimet eivät saa olla kolmion muotoiset (77 §).

Asetus määrää lisäksi eräistä poikkeuksista ja vapautuksista, jotka koskevat pelastusautoja (55 §, 103 § ja 103b§).

Pelastusautojen EN - standardit

EN 1846-1 Firefighting and rescue service vehicles - Part 1: Nomenclature and designation

Esipuhe

Johdanto

1 Soveltamisala

2 Normit

3 Määritelmät
3.1 moottorikulkuneuvo
3.2 ajoneuvo
3.3 pelastusajoneuvo
3.4 siirrettävä kontti
3.5 perävaunu
3.6 maalla ja vedessä liikkuva kulkuneuvo

4 Moottorikulkuneuvojen painoluokat

5 Moottorikulkuneuvojen käyttöolosuhdeluokat

6 Moottorikulkuneuvojen tehtävien mukaiset ryhmät
6.1 sammutusauto
6.2 puomitikas- ,nostolava- ja tikasauto
6.3 raivausauto
6.4 ambulanssi
6.5 vahingontorjunta-auto
6.6 johtoauto
6.7 miehistönkuljetusauto
6.8 huoltoauto
6.9 muu erikoisajoneuvo

7 Moottorikulkuneuvojen määritykset

EN 1846-2 Firefighting and rescue vehicles - Part 2: Common requirements - Safety and performance

Esipuhe

Johdanto

1 Soveltamisala

2 Normit

3 Määritelmät
3.1 kuormittamaton paino
3.2 paino toimintakunnossa
3.3 suurin sallittu alustavalmistajan antama paino
3.4 etuylityskulma
3.5 takajättökulma
3.6 akseleiden välinen kulma
3.7 maavara
3.8 maavara akselin alla
3.9 esteen ylityskyky
3.10 kääntöympyrän halkaisija
3.11 kallistuskulma
3.12 miehistöohjaamo
3.13 käyttöpaikka
3.14 mäennousukyky

4 Vaarat / Riskit

5 Vaatimukset
5.1 turvallisuusvaatimukset ja/tai mitat
5.2 suoritusarvo vaatimukset

6 Vaatimuksen toteennäyttö
6.1 turvallisuusvaatimusten ja/tai mittojen toteennäyttö
6.2 suoritusarvovaatimusten toteennäyttö
6.3 hyväksymistestit luovutuksen yhteydessä

7 Käyttöohjeet
7.1 käyttäjän käsikirja
7.2 valmistajan dokumentit
7.3 käyttöohjekyltit ja -symbolit

Liite A pakoputken liitin
Liite B käyrästö irtokaluston korkeuden ja painon suhteen
Liite C melunmittaus
Liite D yleiset vaatimukset vastaanottotarkastukseen
Liite E hyväksymistesti luovutuksen yhteydessä
Liite F melutesti
Liite G kirjallisuus
Liite H lista lyhenteistä
Liite ZA informaatiota

EN 1846-3 Firefighting and rescue vehicles - Part 3: Permanently installed equipment - Safetyand performance requirements

Esipuhe

Johdanto

1 Laajuus

2 Normit

3 Määritelmät
3.1 vesisammutusjärjestelmä
3.2 vaahtosammutusjärjestelmä
3.3 tykki
3.4 irtokaluston kiinnitykset

4 Vaarat / Riskit
4.1 vesisammutusjärjestelmä
4.2 vaahtosammutusjärjestelmä
4.3 tykki
4.4 irtokaluston kiinnitykset

5 Vaatimukset
5.1 Turvallisuusvaatimukset ja/tai mitat
5.1.1 vesisammutusjärjestelmä
5.1.2 vaahtosammutusjärjestelmä
5.1.3 tykki
5.1.4 irtokaluston kiinnitykset
5.2 Suoritusarvovaatimukset
5.2.1 vesisammutusjärjestelmä
5.2.2 vaahtosammutusjärjestelmä
5.2.3 tykki
5.2.4 irtokaluston kiinnitykset

6 Vaatimuksen toteennäyttö
6.1 Turvallisuusvaatimusten ja/tai mittojen toteennäyttö
6.1.1 vesisammutusjärjestelmä
6.1.2 vaahtosammutusjärjestelmä
6.1.3 tykki
6.1.4 irtokaluston kiinnitykset
6.2 suoritusarvovaatimusten toteennäyttö
6.2.1 vesisammutusjärjestelmä
6.2.2 vaahtosammutusjärjestelmä
6.2.3 tykki
6.2.4 irtokaluston kiinnitykset

7 Käyttöohjeet
7.1 Käyttäjän käsikirja
7.2 Valmistajan dokumentit
7.3 Käyttöohjekyltit ja -symbolit

Liite A

Muita pelastusautoihin liittyviä EN - standardeja tai niiden luonnoksia

EN 1028-1 Firefighting pumps - Part 1: Requirements of fire fighting centrifugal pumps with primer

EN 1028-2 Firefighting pumps - Part 2: Testing of fire fighting centrifugal pumps with primer

EN 1947 Semi-rigid reel hoses for firefighting pumps and vehicles

EN 1777 Hydraulic platforms (HPs) for fire services - Safety requirements and testing

CEN/TC 192 N 232 Automatic turntable ladders for fire service use - Requirements, test methods

CEN/TC 192 N 233 Semi-automatic turntable ladders for fire service use - Requirements, test methods

Muita pelastusautoihin liittyviä standardeja

ISO 10085 Firefeigting vehicles and equipment - Symbols for operator controls and other displays

SFS 4417 Ajoneuvot. Maahan laskettavat vaihtokorit. Mitat.

Liite 2

TURVAPAKKAUKSEN SUOSITELTAVA SISÄLTÖ

1 kpl elvytysmaski (hengityksen hoitopalje ja nielutuubit)
3 paria suojakäsineet
1 kpl ensiapuside
10 kpl haavaside10×10
2 kpl haavaside 20×30
2 kpl joustoside
1 kpl putkiharso
1 kpl lämpöpeite
1 kpl sakset
1 kpl turvavyöleikkuri
1 kpl puukko
1 kpl sivuleikkurit
1 kpl jakoavain
1 kpl lattapäinen ruuvimeisseli
1 kpl ristipäinen ruuvimeisseli
1 kpl ratin airbag-suoja
1 kpl palonarua 5m

Sivua muokattu: 31.3.2006

Kokeile myös avainsanahakua