Artikkelit »

Ikä, alkoholi ja tapaturmat

Lähde: Alkoholiohjelma 2004-2007

Ilona Nurmi-Lüthje, projektipäällikkö, FT (terveydenhuolto)

Pohjois-Kymenlaakson tapaturmahanke*

Kouvolan seudun terveyskeskus

Kaiken kaikkiaan tapaturmia sattuu vanhuksille vähemmän kuin työikäisille, mutta niiden seuraukset ovat vanhuksella vakavampia. Kaatumisten todennäköisyys lisääntyy ikääntyessä. Useiden tutkimusten mukaan joka kolmas yli 65 -vuotias ja yli 80-vuotiaista jo joka toinen kaatuu ainakin kerran vuodessa. Noin 80 % vanhusten tapaturmista on samalla tasolla kaatumisia tai matalalta kuten tuolista, pyörätuolista, vuoteesta tai WC-istuimelta putoamisia.

Laitoksissa kaatumisia sattuu henkilöä kohti enemmän kuin kodeissa (1). Samanlainen tilanne näyttää olevan myös palvelutaloissa ja muissa sosiaalihuollon asumisyksiköissä (2). Laitoksissa tai palvelutaloissa asuvat yleensä ne, jotka kotona eivät enää selviydy terveydentilan, toimintakyvyn ja liikuntakyvyn heikkenemisen takia. Useat sairaudet samoin kuin liikunta- ja toimintakyvyn heikkeneminen ovat kaatumisten vaaratekijöitä.

Alkoholi ja tapaturmat

Alkoholin ja tapaturmien välisestä yhteydestä on suhteellisen vähän tutkimustietoa. Etenkin vanhusten alkoholinkäytön ja tapaturmien välinen suhde on niukasti tutkittu aihe. Enemmän kuin tapaturman ja alkoholinkäytön yhteyttä, on tutkittu tapaturman seurausten, erityisesti lonkkamurtuman ja alkoholinkäytön yhteyttä.

Alkoholista nimenomaan ikääntyneiden tapaturmien ja lonkkamurtumien riskitekijänä on olemassa vain muutama luotettava tutkimus. Stenbackan ym. (3) tutkimuksessa ruotsalaisessa väestössä todettiin, että runsas alkoholinkäyttö nosti yli 60-vuotiaiden naisten sairaalahoitoa vaativan tai kuolemaan johtavan kaatumisen vaaran yli kaksinkertaiseksi ja unilääkkeiden käyttö puolitoistakertaiseksi. Felson ym.(4) puolestaan totesivat, että runsas alkoholinkäyttö lisäsi lonkkamurtuman vaaraa alle 65- vuotiailla naisilla ja miehillä amerikkalaisessa aineistossa. Naisilla lonkkamurtumavaaraa lisäsi jo kohtuullinenkin alkoholin käyttö.

Laajemmin aikuispopulaatioihin kohdistuvien tutkimusten tulokset ovat ristiriitaisia. Säännöllinen alkoholinkäyttö kaksinkertaisti Fujiwaran ym.(5) tutkimuksen mukaan lonkkamurtumariskin japanilaisilla. Toinen japanilaistutkimus (6) puolestaan osoitti, että kohtuullinen alkoholinkäyttö oli yhteydessä pienentyneeseen lonkkamurtumariskiin. Ruotsalaisen Johnellin tutkimusryhmä (7) ei pystynyt osoittamaan monikansallisessa tutkimuksessa yhteyttä naisten alkoholinkäytön ja lonkkamurtumien välillä. Grisson ym.(8) tutkimuksessa USA:laisten miesten keskuudessa 14 tai useamman alkoholiannoksen** viikkokulutus ei kasvattanut miesten lonkkamurtumariskiä. Kööpenhaminalaisten keskuudessa alkoholinkäyttö, joka miehillä oli maksimissaan 27 annosta** /viikko ja naisilla 13 annosta/viikko, ei vielä ollut yhteydessä lonkkamurtumaan, mutta miehillä viikkoannosten tästä kasvaessa murtumariski lisääntyi (9).

Lonkkamurtumapotilaan käypä hoito-työryhmä (10) on tänä vuonna antamassaan hoitosuosituksessa kiteyttänyt tähänastisen tutkimustiedon seuraavasti: �?Alkoholin käytön merkityksestä kaatumisiin ja lonkkamurtumiin ei ole selkeää tutkimusnäyttöä, joskin kliinisen kokemuksen perusteella näin näyttäisi olevan�?.

Pohjois-Kymenlaakson iäkkäät lonkkamurtumapotilaat

Alkoholin käyttöä on tapaturmatutkimuksissa yleensä kysytty potilailta itseltään, ja on yleistä, että asiaa kysyttäessä ihmisillä on tapana vähätellä alkoholin käyttöään. Tapaturmapotilaita ei ole edellä mainituissa tutkimuksissa puhallutettu tai heidän verensä alkoholipitoisuutta mitattu. Pohjois-Kymenlaaksossa, jonka väestöpohja on 100 000 asukasta, olemme työryhmässä selvittäneet iäkkäiden lonkkamurtuman saaneiden potilaiden alkoholin käyttöä heidän tullessaan murtuman takia erikoissairaanhoitoon Kuusankosken aluesairaalaan. Kuusi vuotta sitten puhallutettiin runsaan vuoden (1.1.1999-31.1.2000) aikana ne lonkkamurtumapotilaat, joiden syystä tai toisesta epäiltiin olleen alkoholin vaikutuksen alaisena. Puhallustuloksen mukaan 106 potilaasta, joiden keski-ikä oli 79 vuotta, 5 % oli alkoholin vaikutuksen alaisena (11).

Tuorein työryhmämme tutkimus Kuusankosken aluesairaalan lonkkamurtumapotilaista on ajalta 1.2.2003-31.4.2004, jolloin tutkittiin laboratoriomenetelmin kaikkien lonkkamurtumapotilaiden veren alkoholipitoisuus sekä veren ja virtsan bentsodiatsepiinipitoisuudet heidän tullessaan murtuman takia hoitoon (12,13). Miesten keski-ikä oli 73 vuotta ja naisten 81 vuotta. Analyyseissa selvisi, että 28 prosentilla 103:sta potilaasta veren alkoholipitoisuus oli positiivinen hoitoon tullessa. Kysyttäessä tutkimusprotokollan mukaan potilailta sairaalaan tullessa, olivatko he käyttäneet alkoholia viimeisten 24 tunnin aikana ennen murtumaa, 11 % kertoi käyttäneensä. Miehet olivat tässä suhteessa rehellisiä, sen sijaan naiset salailivat alkoholinkäyttöään. Sekä alkoholin käyttö että positiivinen veren alkoholitulos oli yleisempi miehillä kuin naisilla.

Alkoholipositiivisten suuri määrä yllätti tutkijatkin, koska se osoitti useamman kuin joka neljännen tämänikäisen lonkkamurtumapotilaan käyttäneen alkoholia. Samalla se osoitti alkoholinkäytön olevan ikääntyneillä yleisempää kuin vielä kuusi vuotta sitten saatu tulos antoi ymmärtää. Huolestuttavaa oli myös, että 17 prosentilla niistä, joiden veren tai virtsan bentsodiatsepiinitulos oli positiivinen, myös veren alkoholitulos oli positiivinen. Nämä potilaat olivat käyttäneet sekä alkoholia että bentsodiatsepiineja, jotka ovat yleisimpiä rauhoittavia lääkkeitä, tai niiden johdannaisia (kuten tematsepaamia, joka on Suomessa yleisimmin käytössä oleva unilääke). Vanhuksella bentsodiatsepiinien poistuminen elimistöstä kestää kauemmin kuin nuoremmilla, joten lääkepitoisuuksia, etenkin pitkävaikutteisia bentsodiatsepiineja voi olla elimistössä vielä hyvin pitkän aikaa lääkkeen otosta.

Ikääntyvillä alkoholitapaturmien riski vielä suurempi

Pohjois-Kymenlaakson tapaturmahankkeen yhteydessä kaikki tapaturmapotilaat puhallutetaan alkometrillä heidän tullessaan päivystykseen. Tapaturmapotilaiden mahdollinen humalatila on tärkeää selvittää vamman hoidon takia, mm.suunniteltaessa päivystysleikkausta. Jos potilas on toistuvasti humalassa tullessaan tapaturman takia päivystykseen, hänen alkoholinkäyttöönsä pitäisi puuttua – iästä riippumatta - ja hänet pitäisi ohjata esimerkiksi A-klinikalle.

Ensimmäisen vuoden alustavien tietojen mukaan erikoissairaanhoitoon tapaturman vuoksi tulleista yli 65-vuotiaista miehistä 17 % ja naisista 3 % oli alkoholin vaikutuksen alaisena. Yli 1,5 promillen humalassa oli 12 % miehistä ja 2 % naisista. Toistaiseksi siis alkoholin käyttö tapaturmatilanteessa näyttää olevan yleisempää ikääntyneillä miehillä kuin naisilla. Suurin osa (70%) tämänikäisten alkoholiehtoisista tapaturmista oli kaatumisia samalla tasolla ja tapaturmat sattuivat muualla kuin kotona (77%). Kotona sattui vain 4% tapaturmista.

Kun aineistosta tarkasteltiin 55-64–vuotiaiden tapaturmia, peräti 35 % miehistä ja 18 % naisista oli alkoholin vaikutuksen alaisena. Tässä ikäryhmässä 29 % miehistä ja 13 % naisista oli yli 1,5 promillen humalassa. Myös tapaturmien ulkoisissa syissä oli enemmän kirjoa: samalla tasolla kaatumisia oli 47 %, portailta ym. putoamisia 14 %, pyöräilytapaturmia 13 %, lääke- tai lääke- ja alkoholimyrkytyksiä 7 % ja pahoinpitelyjä 6 %. Yleisin tapaturmatyyppi oli vapaa-ajan tapaturma (67%); kotitapaturmia oli 31 %. (14)

Kaatumistapaturmien ehkäisyyn on keinoja

Pohjois-Kymenlaaksossa on käytössä verkkopalauteohjelma, jonka avulla vanhusten laitoshoidon ja avohoidon yksiköt voivat seurata yksiköissään tapahtuvia tapaturmia. Ohjelmalla seurataan, mitkä tekijät ovat tapaturman taustalla ja saadaan myös selville alkoholin osuus syytekijänä. Yksiköt käyttävät ohjelman tuottamaa tietoa tapaturmien ehkäisyyn. Ohjelman tietopohjien koekäytön mukaan palvelutaloissa näyttää tapahtuvan yhtä runsaasti kaatumisia kuin laitoksissa. Palvelutaloissa esiintyy myös tapaturmiin johtavaa alkoholin ongelmakäyttöä (2). Tulohaastattelussa kysytään yleensä asukkaan alkoholin käytöstä, ja alkoholin käytön suhteen palvelutaloilla on säännöt, jotka tulotilanteessa selvitetään. Siitä huolimatta runsas alkoholinkäyttö tai todellinen alkoholiongelma jää joskus tulohaastattelussa havaitsematta ja ongelma pääsee kärjistymään. Vanhuksen alkoholiehtoinen tapaturma on ikävä ja paljon henkilökunnan energiaa vievä tapahtuma.

Ulkoisilla tekijöillä kuten kynnyksillä, matoilla, liukkaudella, epäsopivilla apuvälineillä tai apuvälineiden unohtamisella on yhteyttä vanhuksen kaatumiseen etenkin silloin, kun hänen liikunta- ja toimintakykynsä on heikentynyt. Alkoholin vaikutuksen alaisena huomiokyky ja tarkkaavaisuus herpaantuvat ja yhdessä ympäristön vaaratekijöiden kanssa tämä voi olla vanhukselle kohtalokasta ja lisätä kaatumisia ja vammoja. Kaikki tekijät, jotka uhkaavat vanhuksen pysymistä pystyssä ja tasapainon ylläpitämistä, kuten alkoholi, ovat epäsuotuisissa ympäristöolosuhteissa kaatumisvaaraa lisääviä.

On odotettavissa, että vastaisuudessa alkoholi on mukana yhä useammassa vanhuksen tapaturmassa, kun alkoholia käyttämään tottuneet ikäluokat yhä vanhenevat ja ikääntyessä kaatumiset lisääntyvät. Samanaikaisesti myös vanhusten lääkkeiden käyttö lisääntyy ja etenkin mieliala- ja masennuslääkkeitä sekä uni- ja rauhoittavia lääkkeitä käytetään paljon. Pohjois-Kymenlaaksossa ja Päijät-Hämeessä 39 % kotona asuneista, 69 % palvelutaloissa asuneista ja 76 % laitoshoidossa olleista lonkkamurtumapotilaista käytti uni- ja/tai rauhoittavia lääkkeitä (13). Koska vanhuksilla on usein useita lääkkeitä käytössä, ne yhdessä alkoholin kanssa vaikeuttavat tasapainon ylläpitämistä ja saattavat aiheuttaa kaatumisia ja vammoja. Erityisesti on varottava alkoholin ja unilääkkeiden ja muiden rauhoittavien lääkkeiden yhteiskäyttöä kaatumisvaaran takia.

Olisi puututtava sekä vanhuksen kaatumisiin että alkoholin käyttöön ja mieluiten ajoissa, mutta viimeistään vanhuksen tullessa kaatumisten takia hoitoon tai päivystykseen. Kaikki vanhuksen kontaktit sosiaali- ja terveydenhuoltoon ovat tärkeitä sekä kaatumisten että alkoholin käytön selvittämisessä. Useat tutkimukset osoittavat, että kaatumisia ja murtumia pystytään ehkäisemään parhaiten yksilötasolla. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön tulisi rutiinisti kysyä vanhuksilta �?oletteko kaatuillut�? sekä selvittää, käyttääkö vanhus liikaa alkoholia. Nämä ovat vähintään yhtä tärkeitä kysymyksiä kuin kysymykset tupakoinnista, liikuntatottumuksista tai lääkityksestä. Jos kaatumisia ja runsasta alkoholin käyttöä ilmenee, kaatumisiin johtavaa tapahtumavyyhteä ja alkoholin käyttöä tulisi lähteä purkamaan ja löytää ratkaisuja juuri tämän vanhuksen kaatumisten taustalla vaikuttaviin tekijöihin. Vanhusten alkoholin käyttö saattaa nousta tulevaisuudessa kaatumisten ja murtumien tärkeäksi vaaratekijäksi, ellei siihen pystytä tehokkaasti vaikuttamaan.

* Pohjois-Kymenlaakson tapaturmahankkeen (START) tavoitteena on tapaturmien suunnitelmallinen ehkäisy niiden säännölliseen rekisteröintiin ja raportointiin kehitetyn järjestelmän avulla. Pohjois-Kymenlaakson seitsemän kunnan alueesta on tarkoitus tehdä tapaturmatiedon anturialue, jonka tapaturmalukuja ja –profiileja voidaan soveltuvin osin yleistää koko väestöön. Hanketta hallinnoi Kouvolan seudun terveyskeskus. Mukana olevat toimialat ovat terveydenhuolto (erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto) ja sosiaalitoimi (vanhustenhuolto ja päivähoito). Terveydenhuollossa tapaturmatieto kerätään ja tallennetaan olemassa oleviin potilastietojärjestelmiin. Vanhustenhuollon ja päivähoidon tiedonkeruuta varten on suunniteltu verkkoratkaisu. Kerätyn tiedon avulla tunnistettaviin ongelmakohtiin suunnitellaan tapaturmien ehkäisyinterventioita, joiden vaikuttavuutta arvioidaan seuraamalla muutoksia tapaturmien esiintyvyydessä, ilmaantuvuudessa ja tapaturmaprofiileissa.

** Yksi alkoholiannos = noin 12 g 100-prosenttista alkoholia.

Lähteet:

1. Luukinen H, Koski K, Hiltunen L, Kivelä SL. Incidence rate of falls in an aged population in Northern Finland. J Clin Epidemiol 1994; 47: 843-850.

2. Nurmi-Lüthje I. Pohjois-Kymenlaakson tapaturmahankkeen vanhusten avo- ja laitoshoidon yksiköiden tapaturmatietopohjien koekäyttötulokset (julkaisematon).

3. Stencbacka M, Jansson B, Leifman A, Romelsjö A. Association between use of sedatives or hypnotics, alcohol consumption or other risk factors for a single injurious fall or multiple injurious falls: a longitudinal general population study. Alcohol 2002; 28:9-16.

4. Felson DT, Kiel DP, Anderson JJ, Kannel WB. Alcohol consumption and hip fractures: the Framingham study. Am J Epidemiol 1988; 128: 1102-1110.

5. Fujiwara S, Kasagi F, Yamada M, Kodama K. Risk factors for hip fracture in a Japanese cohort. J Bone Miner Res 1997; 12: 998-1004.

6. Suzuki T, Yoshida H, Hashimoto T ym. Case-control study of risk factors for hip fractures in the japanese elderly by a Mediterranean osteoporosis study (MEDOS) questionnaire. Bone 1997; 21: 461-467.

7. Johnell O, Gullberg B, Kanis J ym. Risk factors for hip fracture in European women: the MEDOS study. J Bone Miner Res 1995; 10: 1802-1815.

8. Grisso J, Kelsey J, O´Brien L ym. Risk factors for hip fracture in men. Am J Epidemiol 1997; 145:786-793.

9. Høidrup S, Grœnbak M, Gottschau H ym. Alcohol intake, beverage preference and risk of hip fracture in men and women. Am J Epidemiol 1999; 149:993-1001.

10. Lonkkamurtumanpotilaiden hoito. Käypä hoito-suositus. Duodecim 2006; 122 (3):358-379. (www.kaypahoito.fi)

11. Narinen A, Nurmi I, Tanninen S, Lüthje P. Reisiluun yläosan murtumapotilaiden hoitotulokset, selviytyminen ja kustannukset vuoden aikana Pohjois-Kymenlaaksossa. Kymenlaakson sairaanhoitopiirin julkaisuja A1/2001.

12. Kaukonen JP, Nurmi-Lüthje I, Lüthje P ym. Acute alcohol use among patients with acute hip fractures: a descriptive incidence study in southeastern Finland. Alcohol & Alcoholism 2006 Mar 1; [Epub ahead of print]

13. Nurmi-Lüthje I, Kaukonen JP, Lüthje P ym. Use of benzodiazepines and benzodiazepine -related drugs among 223 patients with an acute hip fracture in Finland. Comparison of benzodiazepine findings in medical records and laboratory assays. Drugs & Aging 2006;23(1):27-37.

14. Nurmi-Lüthje I, Lüthje P, Hinkkurinen J ym. One year accident and injury profile among aged in southeastern Finland in an area of 100 000 inhabitants. IOF World Congres on Osteoporosis, Toronto, Canada, June 2-6, 2006 (abstrakti).

Sivua muokattu: 8.5.2008

seuraavaedellinen
Kokeile myös avainsanahakua